tiistai 29. tammikuuta 2008

29.1.2008- 25.3.2008


*********
   
Hullun Roko_Tiilin tiistaitohinat 25.03.2008

Pienen pieni roko_tiili nimeltään Halo kävi ottamassa ensin tunnin reivaukset lähimaastossa.





Koikkaloikka


Alakkonää mua?


Ai et, no piä tunkkis :)


Taikarumpulan Halamanterin 1,7 vee pose


Ja sitten vähän asiaakin. Viikonloppunahan otimma muutaman reenin tuttuakin tutummalle maalimiehelle, johon Halo tais tuumata että: "Et nää äiti tota päästä hukkaan, ei siis jaksa ettiä :D". Tästä viisastuneena löimmä muutaman viisaan pään yhteen tiistain reeneissä. Halolle ei siis voi ottaa liian helppoa, eikä liian vaikeaa, mutta mitä sitten. Miten mitottaa tolle rääpäleelle semmonen reeni, että se onnistuu, eikä lähe lippatukkana viilettämään pitkin Haukipuasta.

Alueena oli iso hiekkamonttu, reunoilla mehtää, kolme maalimiestä jemmassa. Halolle nappasin valjaat niskaan montun reunalla ja päästin irti. Jos nyt pieni dominon-värinen lapinporokoira voi olla maltillinen kesken hopusti_jokapaikkaan-juoksun, niin sitä Halo oli. Vaikka etäisyyttä tunnetusti tuli nopsaan, malttoi pieni Halamanteri kuunnella mitä äiti kentän toiselta kulumalta ränkyi :D. Ensimmäiselle maalimiehelle ehin aika lähelle, Halo kävi hakemassa nakit ja HAU käsky raikasi nakin vähyyden vuoksi. Pientä epävarmuutta, maalilta irtoamista ja Tänne-kehotuksesta tykö. Missä-käskyllä sitten näyttö ja uus palkkaus.

Toinen maalimies oli sekin helpossa paikassa, luulisi. Samaiseen puskaan oli pesiny koko haukiputaan koppelokanta, joten Halpalla oli hitusen tekemistä ihmiseen keskittymisessä. Ihanaa omata tommonen järkähtämätön ipana, joka ei hätkähtäny JÄTÄ_SE_LINTU_RAUHAAN-huudoista vaan jatko hommia. Tässäkin piti vähän muistuttaa että mitä pitää tehdä kun nakit loppuu.. Tulihan se luo ja näytti nätisti. Kolmannen maalimiehen keikka oli paras ja puhtain. Ipana koikkelehti perille, vetas nakit naamaan ja koikkelehti mun tykö, ilman tänne-huutelua. Taitava pieni lapsi.

Mitä tekisin toisin, en just nyt mittään :). Minusta reeni oli just soppelisti mitoitettu ja onkin jännä nähdä miten seuraavalla kerralla käy.

Olin varmaan vähän euforiassa, mutta Kirsi mitä tuumimma seuraavalle kerralle.

Kiitokset reenikamuille.







*********
  
    Pääsiäismetkut Kuusamossa 20.03.2008

Tultiimpa tänne toiseen mummolaan viettämään päästäistä kelkkailun ja öllöttelyn merkeissä. Ensimmäitteksi kun oltiin kamat saatu purettua, lampsi Kimmo eellä jemmaan. Me käveltiin Halon kanssa perässä ja n. kymmenen metriä ennen sovittua maalin paikkaa, päästin ipanan irti. Annoin luvan juossa maalille ja sinneppä Halppa ryntäski vainun perässä. Ipana otti sovitut pari nakkia ja kun enempää ei herunu, juoksi mun tykö. Kerran piti juoksun keskellä kiljassa tänne, kun meinas pupun karkit viedä mielenkiinnon. Missä-käskyllä ipana johdatti mut sitten maalille. Samoin tehtiin toinen harjotus. Siinä en nähny ipanaa kunnolla, joten kerkesin hihkassa tänne, vaikka ipana oli kuulemma ollut jo tuloillansa. Sitten jäätiin Halon kanssa leikkii lumppareilla, kun Kimmo hipsi piiloon. Jo kaukaa laitoin valjaat Halolle ja hihnassa mentiin sitten lähemmäksi, vaikka ipana sai selkeesti vainun jo aiemmin. Taas kymmenisen metriä ennen päästin Halon irti ja maalimies löytyi samantien. Sittempä annoin ipanalle paremmat mahkut reagoida ja sieltähän se tuli, onnellisena kaahottaen. Hirmu kiirus sillä oli juossa takaisin, mutta pysäytin sen ja kysyin taas missä. Siihen reeniin oli hyvä päättää.

Taitava taitava. Taitaa olla niin, että saapi ihmiset tehä täyden työn, että kerkee ipanan aivotusten tasolle.

- M




 

*********
      Uus Panda 20.03.2008 -

Moi!

Tosta mun ohi meni just mäyräkoira joka pitäs vähän pyöräyttää. Ota vaan äiti kuva, oon tosi pahana








*********
  
    Etsimässä..kokemuksia 18.03.2008


Tänään vietettiin iltapäivä tutuilla montuilla, missä kesällä juostiin kivien ja keppien perässä. Tällä kertaa kaikki oli jääkerroksen alla ja oltiin jokatiistaisessa etsintäharjoituksessa.. lähtiessä ja suunnilleen kokoajan tuntui että enemmän tässä on hukassa itse sijaiskouluttaja-isäntä, mitä yksikään tilaisuuteen osallistunut "eksynyt etsittävä".. Toivottavasti kuitenkin edes suunnilleen hommat meni niinkuin piti, luotto kuitenkin Halon toimintaan on niin kova, ettei paljoa tarvinut edes epäillä pysyisikö homma näpeissä vaikkei mistään mitään ymmärtänytkään. Loppua kohti kuvio ja toimintamallit kuitenkin pikkuhiljaa selvisi ja voisi sanoa että nyt tiedän ainakin jotain etsinnästä ja koiran kans puuhastelusta :)

Omasta mielestä Halo toimitti jälleen omalla tyylillään, täysiä paikasta toiseen. Ehkä olisi hieman voinut vetoa ottaa pois lenkittämällä ennen reenejä. Mutta hyvin saatiin Halon pieni harjoittelusessio läpi.

Ensimäisenä oli ohjelmassa ilmaisutreenit, joita ehdimme hieman kylmäharjoitella kotonakin :) Halo tempas vauhdilla, ehkä hieman ylikovakin, maalille. Kun nakinpala oli syöty, täysiä takas mun luo ja nakit kitusiin. Sit vielä maalille ja palkkahommia.. Menopaluu toimi ihan ok, paitsi kerran piti hieman sanallisesti ohjata ipanaa. Ilmeisesti jossain tuoksui jäniksen herkut tai joku muu, kun nakinnälkä unohtui?

Etsintä tehtiin niin, että etsittävä meni meidän selän taakse jemmaan ja kierrettiin Halon kanssa niin että eläin saisi ilmavainun(?). Aikansa touhutessa ja pyöriessä kadonnut löytyi ja nakkeja meni purkillinen. Keli oli vaan hieman ongelmallinen, sillä tuulta ei oikeastaan ollut ja näin ollen vainun saaminen oli aavistuksen hitaanlaista. Tiedän että tuulella homma ois ollut purkissa jo kilometrien päästä, luultavasti :)

Valaiseva kokemus, varsinkin kokeneempien hakijoiden toiminta oli hienon näköistä. Olisi vielä ollut tosiaan tuulisempi keli, niin vainut olisi varmaan ollut vieläkin selvempiä?


*********
  
    Halo, Louhi ja Násti 13.03.2008

Nytpä lupaamiani kuvia siskosten tapaamisesta.

Halo ja Násti kun tapasivat, ilmassa oli havaittavissa dresman-kävelyä. Kumpikin tirppana oli ainaskin normikorkeudesta viis senttiä ilmavampana :D


Pienimuotoisen, hei kummalla on parempi irokeesi- kyselyleikin jälkeen alkoi kauhunsekainen riekunta :D




Ei meinannu mahtua nää kaks ipanaa samalle tontille.
"Älä kävele mun polkua"


Välillä Halppa sai tuulettaa jännittävää tilannetta tutuilla jutuilla
"Isi heitä korkeemmalle!"


Sitten saapui Louhi paikalle ja Nástin kanssa alkoi omat sulosointuiset kuviot




Välillä isompien tyttöjen leikit tuntu niin hurjalta, että Halo kävi ottamassa vauhtia turvallisesta sylistä



Sitten kun oli käyty hakemassa turvaa, pysty olemaan taas reippaana
 


Etsi kuvasta kolme koiraa :D


Tää on melko hupikuva. Lapinporokoiran häntähän on keskilinjan alapuolella :D


Kolmen siskon kanssa homma meni vähän turhan jännittämiseksi, joten erotettiin niin että vain kaks siskoa leikki keskenään.


Piiku sai isompana neitona tulla joukkoon, eikä murrausta tullut


Äitiä Halo näki vain ohimennen, oli hoitamassa tärkeitä hommia :)


<3


Heippa!



Ja kaikki kuvat, myös isompina tuola




*********
      Halfred J. Kwak 11.03.2008 -





Hilirimpsis sanoo Halo. Kerrankin lähettiin neiti ison neitin kanssa reeneihin hyvissäajoin, että keretään käydä juoksemassa pahimmat höyryt poisa. Halo toimi kuin unelma, tuli luokse, tassutteli takana ja oli kaikin puolin superherttainen. Ei taida salama iskeä kahesti samaan puuhun yhtien reenien aikana :D, sillä tänään meni pieleen kaikki mikä vain voi mennä pieleen :D.

Halo odotteli omaa vuoroaan autossa ja kun meän huki tuli, ajattelin että otamma muutaman ilmaisuharjotteen ja vasta viimeisenä etsinnän. Noo lampsin autolle hakemaan rääpälettä ja kun avaan oven, olen ihan saletti että joku on koittanut kaasuttamalla saaha ikkunaa isommalle. Sen verta kammo haju sieltä tuli. Tais ipanalla olla vielä eilisen sekamahan jälkimaininkeja. :D

Polleana marssitaan syrjemmälle autoista, tämänhän Halo on joka kerta osannut.. Siis ilmaisun nakki-nakki tekniikalla. Mitä vielä sanoo ipana ja vetäsee ensimmäisellä kerralla viis metriä ohi ja palaa kututtuna vasta ekalle nakille. Kaks seuraavaa yritelmää toisti ekaa kaavaa, mitä nyt yksi paluumatka piti sekin ottaa pidemmän kaavan mukaan :D. Ajattelin että ei helekkari, miten tässä nyt näin.

Etsinnän tultaessa ajattelin sen ottaa niin varman päälle, että Halo saa onnistuneen kokemuksen... tai minä :D. Nooooh, luvan saatuaan juoksi rääpäle maalille ja kun maalimies ei ollut tarpeeksi nopea rasian kanssa, lähti ipana rallattelemaan muualle. Minähän olin siis tunnetusti tässä vaiheessa vielä kilsan päässä.

Otettiin loppuun kuiten vielä pomminvarma harjotus, missä Halo jää oikeasti maalille.

Ja sitten pientä anablyyshiä: Ihan sama miten Halpalla riekututtaa, kun tiijän miten pitelemätön kasa ilotulitteita se toisinaan on. Ei mua niinkään haittaa jos ilmaisu menee miten sattuu tai se että Halo irtaantuu ja hoitaa homman itsenäisesti, eikä sekään, että korvat meinas olla tälläkertaa hukuksissa.. mutta se, että Halppa irtos kovin hepposesti maalimieheltä, korpeaa.

Mikä meni pieleen ?

Sekö että syytin Halppaa rupsuttelusta kun kävin hakemassa sen autosta :D, vai se että ennen reenejä käydyllä lenkillä, ipana ilmaisi nenällään lähistöllä lenkkeilevää Kirsin laumaa. Väsähtikö se siitä?!?! Oikeasti ja todennäköisesti haluttomuus olla ihmisen paras kaveri johtunee eilisestä. Eilenhän Halo oli tulostanut uskollisesti huushollin jokaisen maton täyteen erinäisiä nestemäisiä jälkiä, jonka jälkeen se on syönyt kuin porsas. Usko tai älä, Halon mittakaavalla ruokaa on mennyt ihan kauhiasti :D

Halon idolin Alfred J Kwakin sanat vois hyvin kuvata tätä päivää :D

/Minä lennän, polskin ja uin.
Sanon sulle kvaak, ystävälle kvaak,
kvaak sanon teille kaikille.
Ja jos minua huvittaa,
lähden polulle tai metsään seikkailemaan.

Minä tyttö roiskin, lumihangessa loiskin.
Hiukan malttakaa, tulen kohta poiskin.
Minä tyttö roiskin, lumihangessa loiskin.
Hiukan malttakaa, tulen kohta poiskin

On tänään onnen päivä, ei huolesta häivää.

On tänään onnen päivä, ja onnellinen oon.

En iloisempi koskaan,
en koskaan, en koskaan,
En iloisempi koskaan,
kuin tänään olla voi.

Jos joskus murhe vaivaa,
se vaivaa, se vaivaa,
voi silloin lunta kaivaa
ja huolet hukuttaa/




Se piti vielä sanomani, on se vaan niin ihana ipana <3


*********
  
    Poropaimennus 2008 Kommatin aijjalla Soankylässä 08.03.2008


Keskiviikkona suuntasimme tuolta Oulun miinusasteilta kohti vielä enemmän miinuksia :D. Suunnattiin siis Luostolle ja Halpalla olisi taas eessä uusia opittavia juttuja. Asuntovaunuelämä loksahti Halpalle helposti ja mukavasti, ipana oli lunkisti ja nautiskeli elostaan :)

Eipäkait sitä voinu muuta ko lunkisti otella. Ihmisetki oli niin lunkisti että meinasivat valua pöyän alle

Nuuuuuuuuuuuuuuuuuuuh

Vaunulta oli kiva kyyläillä pihalle

Pieni vakava suppusuu <3

Kaikki vaunukuvat
Sitten perjantaiaamusta suunnattiin Kommatin poroerotusaijjalle tsemppaamaan sisko Louhia ja sisko Nástia omissa koitoksissaan. Nástin koitosta emme valitettavasti pääse näkemään, koska poistuimme jo pelipaikoilta, mutta Halon tsempit lienevät menneen perille :D
Tässä siis Lou, vanhin siskoksista

Olipa vain paikalla jotain spesiaalistakin spesiaalimpaa. Kesken Halon lumenpyörityksen, kuului pihan toisesta päästä PENTUPENTUUUUU ja tämä pentu menikin tuosta kutsuhuudosta ihan rullalle. Kasvattajakodin Joppari se huuteli

Paska-Arvi sanoi poroille Up Yours, ja pisti kyytiä koko parttiolle

Kita tsekkaili maailmanmenoa pylpyrän päältä ja sanoi menevänsä ensivuonna hoitamaan homman kotia. Enpä tiedä mitä Sarahi siitä sanoo, jos Oulun kotiin tulee mukaantuomisina 4 kappaletta joroja.

Myös Taikarumpulan ipana haaveili samasta. Ilmoittautuikin muka, sanoi vieresä oleva Marja

PikkuTsikku paistatteli päivää auringossa. Kyllä mää tiijän että oon kaunein

Louhi lentää


Äly ja Väläys päätti pistää parhaimpansa kehiin. Kun ei kerta päästä aitaan, pannaan sekamelskat pystyyn keskenämme

Äly ja Väläys kiinnittivät huomionsa johonkin yltiösuloiseen

Kunnes tajusivat että kaikki mikä on supersöpöä, ei ole syötävää
"Epäilläänkö meitä jostain?"

Täältä löytyvät kaikki poropaimennuskuvatukset. Myöhemmin, jahka jaksan muokata.. Tuleepi sisarusten tapaamisesta kuvia



*********
  
    Pilpasuon aarre 04.03.2008

Tänätiistaina oli Halon iso etsintä, joka oli jaettu niin että Halo teki useampaan otteeseen työtä. Pitkäkestoiseen ipana ei taida vielä kyetä, joten panostettiin sitten toistoihin.


Kiitokset Valtterille kun jaksoit tulla maalimieheksi muille. Huippuhomma! Niin ja tietty Kimmolle :)

Mutta asiaan.. Ensimmäisenä otimma etsinnän niin, että Kirsi oli jemmassa. Halo juoksi irtipäästyään suorilta hakemaan nakkipalkkaa :D. Helppo homma

Sitten jatkettiin jo sunnuntaina aloitettua nakki-nakki-nakki, ilmaisureeniä. Pari ekaa kertaa minun piti kutsua Haloa vähän niinkuin muistutuksena, mutta sitten ipanalla loksahti jotain ja juoksi minun tykö ilman että piti kuhtua. Päätettiin onnistuneeseen ja ipana meni autoon pureksimaan, mitä just tehtiin.

Välissä otettiin koiria ja sitte oli taasen Halpan vuoro. Vaihettiin keskimmäisen nakin antajaa :D ja ipana ei mennyt sekaisin vaihoksesta, eikä muista ihmisistä mitä pihamaalla seisoskeli. Voi itku miten taitava lapsi, kyllä taas saa pursua ylpeydestä. Maali seisoi, oli kyykyssä, makoili  (jonka jälkeen  Haloa piti vähän kutsua) ja oli piiloutuneena puun taakse. Selkeää kauraa sanoo Halo, anna nakki hyvä ihminen <3. Sittempä ipana sai taas leppuuttaa autossa.

Lopuksi kun muut oli saaneet puuhata omat etsintänsä, oli Halpan vuoro. Linjan läheisyyteen meni kolme ihmistä jemmaan. Tuuli taisi vähän kieputella, sillä lähinnä tietä olevaa Halppa ei pongannu. Annoin sen rauhassa juossa ja pikkaisella takaisinpaluuttamisella löytyi kauimmaisin maalimies :D. Sitten palattiin yhessä takaisin tielle ja pienellä suunnanohjauksella löytyi tien lähimmäinen maali. Viimeiselle maalimiehelle suunnattiin yhdessä ja kauhia kiire ipanalla on, silloin kun haju ei tule selkeästi tuulen mukana. Pikkasen piti hihkaissa takaisinpäin, sillä Halo ois mieluusti kartottanu koko Pilpasuon aarteet. Sittempä maalimies löytyikin helposti ja ipana oli tyytyväinen.

Kaikin puolin hyvät reenit. Monipuolista ja toistoa. Toivottavasti pysyn ipanan oppimisen mukana, mutta ainaskin musta tuntuu että meillä on ihan yhteiset sävelet siitä,  mitä mettässä pitää tehä. Ilmaisua ajateltiin reenata jälleen viikonloppuna, pienin askelein.

Kiitokset Kirsille, Immille ja Marikalle
ja näille kahelle :D








*********
  
    Ilmaisua 02.03.2008

Ekat ilmaisureenit ohite. Tehtiin kuusi kolme-palkka-tekniikalla, niin että annan Hoolle luvan etsiä näkyvillä oleva maalimies, ja kun ipana on saanut palkan maalilta, kutun sen luokse ja annan omani. Sen jälkeen kysyin Halolta että missä ja ipanahan vei maalin tykö, jossa palkkaus. Vaihettiin maalimiehen paikkaa joka kerta ja vähän eri asennoissa. Neljännen kohdalla Halo suuntasi nohevana minun tykö, ilman että minulla tarvitsi kutsua. Ajattelin että päätämme reenit viidenteen toistoon, että tulee toinen vastaava itseajateltu perään :D. Saahan sitä suunnitella, sillä pupun jälki ristesi välistä ja matkalle oli ripoteltu ihanaisia namuja. Tuon jälkeen otimme superhelpon ja ihan suoralla linjalla että jää onnistuneen yritykseen.

Viimeiseksi otimme sitten ihan etsinnän, jossa Kimmo meni jemmaan ja minä ja Halo menimme autolle tekemään yhteisen suunnitelman ja hakemaan etsintävaljaat. On kyllä hauska nähdä mikä ilme Halolle tulee, kun vermeet nykäistään niskaan :D. Toinen vakavoituu (jos nyt tuo ipana voi enää normaalista enempää vakavoitua) ja nenä alkaa käymään. Sovimma Kimmon kanssa etukäteen suurinpiirtein_paikan, koska tuuli puhalsi napakasti tuoksuja ja Hoo löytäisi ihan varmasti jemman. Halon kanssa käveltiin aukean toiseen päähän ja päästin ipanan irti. Kovasti koitti jäljestää ja tuoksutella ilmaisureenipaikkoja.

Pyysin Haloa tulemaan minun tykö, sillä olin varma että juostessa alueen poikki mun luokse, ipana nappaisi hajun matkan varrelta. Ja niin kävi. Pikkaisen Halo joutu tekemään työtä ja päättämään ite miten tilanne ratkaistaan, mutta maalimies löytyi varmasti. Tässäpä viteota sunnuntaipäivästä, ilmaisureenistä ja etsinnästä

Lataa (Paina oikeata nappia hiiresta, ja save as/tallenna nimellä)

tai katso suoraan




*********

  
    Isin kanssa lääkärissä 29.02.2008

(sihteeri kerkes kirjottaa pitkät tarinat, mutta painoi väärää nappia ja kaikki hävis tuhkana tuulee, joten kuulemma tää ois sit tiivistetty versio)

Iskän kanssa suunnattiin pihalenkin jälkeen jonnekkin markettiin. Meikä oli vähä ihmeissään ko siellä hais muut koirat. Mutta markettihan sen piti olla, oli myytävänä ruokaaki ja kaikkee


Iskä sai täytettäväksi jokku paperit ja minä että, Voinko auttaa jotenki?



Se marketin täti oli oikein mukava kun se mulle raataili. En oikein ihan kauheesti osannu auttaa sitä paperihommissa, kun mun silmät oli ko mopon lamput. Se täti oli muuten mahtava, mutta ei se tota niskaa oikein osannu rapsutella. Jotenki nipisti yhessä vaiheessa


Hommat oli sen verta tylsissä kantimissa että mua alko jotenki kummasti ramaseen :D


Edellisen kuvan jälkeisestä ajasta ei oo kauheesti muistikuvia kun päätin että sama nukkua kun mitään ei tapahu




grllgrllgrllgrll krooh




Heräämistä piti kuulemma buustata herätyspiikillä. Itehän oisin voinu koisia vaikka aamuun


Automatka tuolta paikasta kotiin oli muuten aika kauhee. Tuntu että ois ollu jossain sumussa kun ei nähny mittään. En ees osannu kävellä suoraan puhumattakaan siitä että oisin edenny jos joku ei ois taluttanu. Automatkan jaksoin seistä, mutta kotia päästyä nukuin sohvalla, kunnes mut kannettiin omaan petiin. Mun silmät oli kuulemma ko mopon lamput. Äiti silitteli mua väliin päästä että oisin muistanu räpsytellä. Tai kai se äiti oli, ainaskin siltä se kuulosti


Tulokseksi sain silmistä kirkkaat, ja lonkat ja kyynärät lähti arvioitavaksi 0 ja A. Mun isi oli ihan tosi taitava. Oli löytäny jopa hiusmurtuman, joka osoittautui sitten ravintokanavaksi luuytimeen. Harvoin näkyvissä nuo kanavat, sanoi akuutin täti. Totesin siihen että sitäpä varten tässä laihiksella oltukki, että näkisittä ja oppisitta. Mutta tässäpä net lähemmin :D

Kyynärät
Lonkat





*********
  
    Misä mun Maalimies?!?! 26.02.2008

Hyi, kerta!

Saa nähä tuleeko kirjoittamisesta mittään, kun on nakkivarustus niin kohmassa!

Ei mulla muuta mutta <3

Ipana joutui tänään tositoimiin kolmen maalimiehen kanssa. Tälläkertaa jaoimme niin, että jokainen maalimies hukkaantui erikseen ja rauhottuminen välissä. Tuumimme myös että josko koittaisi niin että lumipalloja heittelisi ensin ja sitten kun tulen paikalle, rauhottuminen ja palkkaaminen nakkien kera. No mitäpä tekee pieni raitanokka. Kirsi oli jemmassa ensimmäisenä ja Halo koikkelehti jälkeä pitkin eksyneen perään. Katoin ensin että no piru, sehän ampuu suoraan jälkeä pitkin, mutta ipana oli kuulema vetänyt suorilta maalista ohi ja koukannut tuulen tuoman viestin. Kun pienen ja vakavan lapinporokoiratytön päähän on iskostunut toimintamalli maalimiehen löytyessä, silloin ei edes lumipallot mene nakkien ohite. Halon ilme oli hupaisa kun nakit tulivatkin viiveellä. Seuraaville kahdelle maalille palkattiin suoraan.

Kirsin jälkeen otin Halon kiinni, ja rauhassa käpsimme aloituspisteeseen. Löysäsin tirppanan irti ja Halo juoksi nenä pystyssä toisen maalimiehen tykö. Homma on ihan selkeesti pihvi sanoisi Halo, tai pikemminkin
nakki.  Nätisti Halo nautti vaivanpalkkaa, vaikka maalimies istuikin pusuetäisyydellä. Tämän jälkeen palailimme yhdessä aloituspisteeseen ja päästin Halpan irti.

Kolmas maalimies oli piiloutuneena pienen rakennuksen portaiden alle, puun katveeseen. Halppa ei ensinnäkään mennyt sekaisin ihmisjäljistä mitä paikalla oli ristiin rastiin, vaan juoksi määrätietoisesti kohti maalia. Olipa vaan neiti niin nenänsä perässä että oli miltei törmännyt Marikaan. Ei ollut pikku Hoo huomannu, että maalimies jopa liikahti kun luuli, että tuli löydyksi. Sittempä tulikin ipanalle hetkeksi pieni tenkkapoo. Oli jotenkin hirmuisen sydäntälämmittävää ja ylpeydestäpursuvaa seurata, miten ipana hoisi tämän vaativan (ainaskin minusta näin alkutaipaleella) tehtävän. Nenä pystyssä se tepsutti talojen välissä olevaa lumiharjannetta ja välillä kuului kommentointina Vuh, askel askel, vuh askel askel vuh, kun ei saanut paikallistettua hajun lähdettä. Supermahtava oli seurata että homma ei mennyt riekkumiseksi, vaikka vähän itsestäänselvä asia ei ollutkaan niin kovin itsestäänselvä. En auttanut Haloa ollenkaan, sillä annoin sille mahkut selvittää asia itse. Sen verran kehotuksesta tehin, että siirryin aloituspaikkaan uudestaan, ettei H painostu. Sitten muutaman pikkukiepsautuksen kautta Halo löysi maalin ja ai että oli ylpeä ja taitava.

Kun viimeinenkin maali löytyi, otettiin etsintävaljaat pois niskasta ja alkoipa lumipallot maistumaan.

Tämä kerta oli jotenkin paljon hillitympi. Halo kuunteli, malttoi olla rauhassa ja teki hommia pillastumatta vaikka perille ei ihan heti päästykkään. Ehkä ensimmäinen vuoro koirapuhtaalla alueella edesauttoi tätä.

Seuraavalla kerralla on sitten minun ja Halon isompi vuoro. Halo ajatteli valloittaa Antarktiksen, minä ajattelin jotain vähän pienempää kokonaisuutta :D

<3



*********
  
    Ekat näyttelyreissut! 24.02.2008
    Home Alone 21.02.2008
    Ryysyrannan Josefiina 19.02.2008

En tiijä kumpi on enemmän jäässä, minä vai Halo, mutta tarkempi tarkastelu osoittaa kummankin nenän punoittavan normaalia enemmän.

Voiko harkat alkaa hyvin jos kotoa löytyy kolme kenkää, joista onneksi tälle reissulle oletettavasti natsas kaks. Sitten päätin ottaa mukaan Kirsin kangasrullan ja Hiukkavaaran risteyksessä rupesin katselemaan, että taisipas tuubit jäädä kotilattialle. Vaatetus oli mallia aamu, eli pikkasen ryysyä vaan niskassa, koska eihän se aurinko voi VIELÄ niin paljoa päivää lämmittää. Pirun kylmähän tuo oli, ei siinä. Mutta onneksi en tainnu olla ainua kesävermeissä pyyhkivä. Sitten kaiken kruunasi Halpan etsintävaljaat, ne uutuuttaan hohkavat kauneudet.. Semmosella huomiolla vaan että eräs ompelijatar oli unohtanu ommella niihin mahanalusklipsit :D. Halo rukka kun joutu niinku ryysyrannan jooseppi painamaan pitkin kankaita :D. Ei ihme ettei menny hommat ihan putkeen.

Oltiin siis Halon kanssa vähän hukassa. Koitin tälläkertaa rajoittaa kaahottavaa menemistä odota-käskyllä, mutta luulen siitä olevan enemmän haittaa kuin hyötyä tai sitten vain sattumien summa. Sovittiin alue, mihinkä maalimiehet menevät niin että Halpalla on mahkut saada tuulesta viesti. No tuuli sanoi että up_yours ja heitteli sulotuoksujaan mihin sattuu. Ensimmäisen maalin Hoo pongas tosta vain, mutta sitten kaksi muuta jäivät jemmaan. Halo päätti siitä suivautuneena pistää bileet pystyyn ja haukkui ja hillui ja koikkelehti ihan holtittomasti mihin sattuu. Myös lumipallot oli aika jees itse metsästettynä. Se haukkuriekkuminen ja tyhyjän äyvvääminen kuulosti minun korvaan täysin turhautumiselta. Eikö ipana saanut kunnolla hajuja, vai mikä sai nuoren possunokan mököttämään. Pikku vinkkaukset lampulla metsänsiimeksestä auttoi mua suuntaamaan kohti oikeaa maisemaa ja tottahan toki ipana löysi nakkiautomaatin ja herkutteli maltilla ja rauhassa maalimiehen kanssa. Samalla tyylillä löytyi toinen, varmasti ja heti, kun pikkasen tuulta saatiin avuksi.

Seuraavalla kerralla tehen niin, että maalimiehet menevät selkeälle alueelle, ja minä tiedän paikat suurinpiirtein. Näin saan minimoitua oman epävarmuuden etsittävästä alueesta. Tiedän kyllä sen, että koskaan ei tiedä minne oikeasti eksynyt ihminen on mennyt, mutta tahon oppia nyt toimimaan yhessä Halon kanssa, enkä niin että ite oon ihan kuutamolla ku Halppa on jo hoitanu ukot ja akat metästä tulille.

Huonoin kerta, jos sitä voi/kannattaa jotenkin määrittää.

Loppuisi jo tää harjoittelu, että pääsis keskittymään siihen ilmaisun reenaamiseen.

Haastattelin Halon illan päätteeksi, että miltä nyt tuntuu?

"Hyvältähän tuo tuntuu ja tavoitteisiin päästiin. Kaks tuntia koitin kovasti haukkua Peltsamiehelle autosta ja lopuksi vaivannäkö palkittiin. Että ihan hyvät reenit :D"


*********
  
    Tourinkihommia Ruottista 17.02.2008

Muutama kuvatus viikonlopulta. Tälläkertaa suuntasimme kulut kohti Ruotsin tuntureita ja reittejä. Aamutuimaan herätys ja luksus sprintterillä kohti kairoja. Oli kiva elpyä takapenkillä ko pojat turisi etupenkillä niitä näitä.

Kun kelekat oli lastattu kyydistä, suunnattiin kohti tuntematonta

Tuntematonta kesti muutaman kilometrin ajan, kunnes isompi revi sanoi yhteistyösopparinsa irti ja se piti palauttaa odottelemaan parempaa huomista. Ei se pahasti menny, seku vain ei käyny

Kaks päällä sitten turrattiin pikkurevillä ja hyvin meni :D


Sitte muuan rinteenvallotuskuva


Toinen pikkurevi ja vielä pätkänä

Ilokaasutettu värkki.

Huvitti katella kameran linssin takaa kun kasisatasten miehet oli jumissa ja kuussatkut mönki rinnettä ylös :D


Tuli ostettua makkarat vissiin säästöpudjetilla kun oli jääny vähänlännäksi tuo määrä :D

Mutta eipä tuo haitannu, hauskaa oli hyvässä seurassa! Minäkin pääsin reenimään lisää pehmeellä pyörittelyä




*********
  
    Pältsan mailla alavilla 12.02.2008

Halon kanssa hypättiin kimpsuinemme autoon ja huristeltiin eri suuntaan kuin yleensä. Halo tajus kyllä homman nimen kun nakki tuoksui ja liivit lojui etupenkillä. Nakinhakuhommia siis <3, viis koordinaateista

Tälläkertaa maalimiehiä otettiin kolme, istuen/kyykyssä, naisia/miehiä, hiljokseen ja suorapalkalla. Miltei samalla kaavalla siis, kuin aiemmin. Halolla ei näemmä näytä olevan merkitystä, onko metsässä yksi vai useampi eksynyt. Pääasia että nakit ei jää lojumaan yksikseen metsään, ressukat :D

Heti lähöstä liivit niskaan ja alkuunsa piti ipanaa toppuutella, ettei sinkoa taas mihin sattuu. Kuulo on hivenen ruosteessa, mutta kun tarpeeksi kiljasee, niin osuu ja uppoaa. Terkut vaan muille junnuille, samaa kuulumattomuutta havaittavissa. Seuraavalla kerralla taidan käyttää "siviilissä" käytössä olevaa odota-käskyä. Katotaan rauhottuuko homma sillä edes hieman.

Ensimmäinen maalimies oli ihan lähdön vieressä ja  Hoo tais otella ilmavainun, sillä semmosen kaaren kautta se juoksi perille.  Hyvä ohjeistus maalimiehille takasi sen, että ipana malttoi pysyä maalilla niin kauan, että saavuin itse paikalle. Koska homman nimi on selvä, Halo päätti ottaa taas kauhiat spurtit seuraavalle maalille. Eihän siinä auta kun itse kepittää perässä ja toivoa että tuleva ilmaisun opettaminen sujuisi nopsaan ja hyvin :D. Tien vieressä oleva maalimies jäi tsekkaamatta, vaan Halo painoi kauempana olevan tykö. Kun nakit oli syöty, nappasin Halon hetkeksi kiinni että tilanne rauhottuu. Sitten ipana luvan saatuaan etsi käsiinsä viimeisen maalimiehen. Sen jälkeen liivit pois ja hihnaan. Keskimmäiselle maalimiehelle vei poljettu jälki, mutta ei Halo sitä huomannut, vaan teki nenänsä kanssa ihan omat ratkaisut :D

Maalimiehet oli ihania ja niitä kannatti etsiä. Taidan tästä eteenpäin ottaa Halon kiinni ainakin alussa ja sitten lopussa ja tarpeen vaatiessa keskellä ettei mopo karkaa käsistä. Reeneistä jäi hyvä fiilis. Halo kyllä löytää, kunhan hommasta saa sillä tavalla hallittua, että koko toiminnassa on jotain järkeä.

Autossa kykkiminen palkittiin sitten kaikista parhaimmalla palkalla. Autosta pomppasi Pältsä-nuorukainen, jonka kanssa yhteinen sävel löytyi välittömästi. Samanikäiset rääpäleet ja samanlaiset ilmeet ja jutut. Lapinporokoiraleikit on lapinporokoiraleikkejä <3

Kiitos Immi ja reenikaverit.

muuan kuva illalta






*********
  
    Jörö ja Hertta 12.02.2008 -

<3

Ennen muuta, tsekatkaapa
tämä, miten Taitava mun veli onkaan!

<3


*********
  
    Oselottihommia 05.02.2008

Kuvaton tarina jatkuu, eli tiistain etsintätuokio. Halo ei kerennyt käydä lenkillä ennen omaa vuoroa töitten takia, joten sen huomasi keskittymisen asteena. Vrooooooooooooooooom sinne ja tänne ja äiti on kaikista hittain. Ilmeisesti tilanteen hallintaa helpottaisi se, että alkuriehunnan jälkeen ottaisin ipanan tylysti kiinni. Jäisi käskyttäminen pois ja Halppa pysyis hallintaetäisyydellä.

Ensimmäisenä meni piiloon Kirsi ja rupesin kutsumaan Haloa, että lähemme etsiskelemään maalimiestä tietä pitkin. Mitä vielä tuumaa Halo ja pinkoo jälkeä pitkin maalille. Minä tyhmä huusin että EEEEEIIIIIIII, mutta onneks on joukossa viisaampia jokka ojens, että "anna vaan mennä". :D. Sittempä haahuiltiin  takaisin päin metsään ja en oikein tietä ottiko Ipana jengan tuulesta, vai menikö jälkeä pitkin vai oliko näköhavainto heijjastimien takia, mutta maalimies löytyi varmasti. Kolmas maalimies oli eksynyt jo vähän pidemmälle. Palattiin juuri ja juuri tielle, kun Halo ottaa kiitolaukan ja juoksee päättäväisesti suoraan maalimiehen/lumipalloautomaatin luokse. Olikohan joku neljäskin, en muista.

Ihan hyvin meni omasta mielestä, mutta jotenkin tuo Halpan vauhti mietityttää. Ihan sama minkämoinen lenkki on alla, se jaksaa aina haravoida uuden alueen määrätietoisella sata_lasissa_tekniikalla.  Maalimiehet löytyi satavarmasti ja tälläkertaa jopa yksi maalimies makoili. Sama vastaanotto kaikilla, Ihanaa Nakkeja :D

Ompa muutakin positiivista reissussa. Lopuksi lähimmä juoksuttaan koiria kimpassa ja mua vähän arvelutti Halokeenin pärrääminen muille nartuille. Vaan mitä tekee ipana, juoksee suoraan surmansuuhun. Pihtalla ja Kurulla oli sana sanottavana pyrkyrille ja Halo väisti. Se väisti ensimmäistä kertaa elämässään jotakuta ja hyvä niin. Pihtan kanssa ei tullut edes vapaana sanomista. Mukava huomata että rauhallinen Pihta antoi epävarman Halon olla epävarma, mutta rauhassa. <3. Ei tullut ipanan osalta pärinää muutamaa kurkkusoneettia lukuunottamatta. Makia!

Ensikertaa odotellessa :D



*********
  
    Halppa, Särkkä ja Apipapi laavuretkellä 03.02.2008

Sunnuntaiaamu valkeni auringonpaisteeseen ja Halppa kömpi venytellen ylös sängystä. Hiiohoi, huusi mummo ja Jessen kanssa lenkkihommat kutsui. Lenkiltä palattuaan äiti pakkaili jo kameraa laukkuun ja totesi että nyt mentiin Ipana. Mentiin me, Vennivaaraan asti.
Saatiin kutsu koirakamuilta lähtiä laavuretkelle. Autosta pomppasi pihalle toinen possunenä raitanokka, jonka kanssa tehtiin heti selväksi säännöt, että kelkan ajouraa pitkin ei juossa, vaan umpista kauhotaan. Niin me sit kauhottiin. Vaikka vauhtia oli kauhiasti, ei matka edennyt juurikaan :D

Mukana ollut isojätkä Api katteli meitä siihen malliin, että kohta saattaa tulla sanomista

Tulihan sitä, kesken parraimman painin

"Täh! Ai mitenniin ei saa juossa sua päin"

Hatkaaaaaaaaaaaat......

Aksi oli aikapaljon meitä jämympi jätkä, joten annettiin sen sitten kulkea ihan rauhassa

Tämmönen kaveri, ja ihan kateeksi kävi sen karvapeitettä


"Voin ottaa nakkisi, jos siitä ei sinulle ole suunnatonta vaivaa" <3

Raisan omapoika

Särkkä oli ihan pikkuhurmuri

"Mitä, eikö kaikilla olekkaan rantua nenussa"

Ja sit tietty minä
"Kukkuu"

Ajattelin homman siltä kannalta, että jos kerta musta on studiokuvia, niin empä ala poseeraamaan

"Äiti ota kuva tästä kepistä, kato nyt äiti, ota nyt kuva, äiti, kato mua, mä osaan"

Kaikki kuvat



*********
  
    Sherlokkihommia <3 29.01.2008

Halppa on aika vähä taitava ipana. Tännään ajeltiin siis metsämaisemiin ipanan kanssa ja oli hieman tutinaa punteissa. Edelliskerrasta kun oli jääny lievä epävarmuus Halon keskityttyä kaikkeen muuhun paitti nakkimiehiin. Ennen omaa vuoroa tänään, sain olla Kirsin mukana kattelemassa miten Kuru hoitaa piiiiitkän etinnän kotipuoleen. Taitava Kuru, miten se jaksokaan :D.

Sitten tuumailtiin sähikäisen lähestymistapaa ja tyydyttiin päästämään sähköjänis irti energian purkua varten ja ennenkaikkea hajuihin tottuakseen. Halohan päätti sitten haravoida taas koko tampatun alueen, mutta ilokseni tuli kuitenkin kututtaessa luokse. Viiveellä, mutta tuli kuitenkin. Aikansa riehuttuaan itekseen, alko malttiakin tulemaan ja Halppa hörselsi ihmisten lähellä ja maltto jopa istahtaa hetkeksi. Siinä sitten kaksjalkaset tuumimma lähestymistapaa ja ilmaisua jne. ja päädyttiin lopunpeleissä kattomaan mitä Halo tekee kun maalimies kököttää tienlähellä ja kävellään siitä ohi. Halo revitti suorilta maalimiehelle ja naaaaaaaaauuuutiskeli nakin paloja. Valjaat niskasta, pieni tuumaustauko tehystä ja uusiksi sama homma. Tällä kertaa maali oli hitusen metsempänä ja Halo tunnollisesti rynni hakemaan mitä pikku porokoiralle metsässä kuuluu, eli nakit :D

Kolmannella kerralla tehtiin niin, että käveltiin tietä pitkin ja vaivihkaa taakse jemmaan tuulen alapuolelle jäi yks maalimies. Sitten kun lähettiin takasin päin käppäsemään, meni toinen maalimies takanamme tuulen yläpuolelle. Hissukseen valuksimma jälen yli ja Halppa ampasee kaks sataa lasissa jälen ohite. Kiersimme maalimiehen tuoksujen alle, mutta Halo päätti että äiti_saattaa_potkassa_just_nyt_lunta ja keskitty mun varpaiden vahtaamiseen. Palailimma takaisin jälen päältä ja Halppa jatko määrätöntä uneksintaa jostakin about kilsan päässä. Kolmas jälen yli meno (muistaakseni) aiheutti ipanassa vipinää ja Hoo juoksi jälkeä pitkin maalimiehen ohi. Vasta pienimuotoinen lähentyminen kohti maalimiestä auttoi sen verran että Halo hokas, mihin se jälki johtaa ja taas nakki maistui. Valjaita ei riisuttu tässä välissä, vaan ipanan kanssa jatkettiin tiistaikävelyä tietä pitkin. Toinen tuulen yllä oleva maalimies löytyi määrätietoisesti sekunnissa ja lumipallot sekoitettuna nakkitarjoiluun teki ihmisestä Ihanan.

Ihan mukava fiilis jäi kerrasta. Kiva oli huomata että Halon sai pysymään maalimiehen tykönä.. Oli myös hienoa seurata Kurun törmäys-ilmaisua ja Ravjan kumeaa haukkua. Vielä pitäis raapustella jotain ajatuksia ilmaan Haloipanan tulevasta ilmasusta. Nyt ei vielä hajuakaan. Kiitoksia reenikavereille, ens tiistaina uusiksi


Äippä luuhaa iltavuorossa, jäätiin sitten iskän kans eka heitteleen kilpaa lumipalloja ja sit katteleen telkkarista ku Emmi saa uuden kodin. Onneksi Emppu pääsi hyviin käsiin. Nyt makoilen sohvalla ja vaan odottelen.. ÄIPPÄ TUU JO, MEILLÄ ON IKÄVÄ!










*********
  

Illalla reenasin äitin kanssa kaulapannassa kävelyä ja itsekseni sitten hokasin, että näinkin voi lähestyä tuomaria


Herätyskelloon nää ihmiset ei heränny, vaan mun piti herättää


Autossa mua meinas nukuttaa ja isosti. Onhan se rankkaa muita herätellä, vaikka itelläkin nukuttais


Äiti toimi kartturina. Minä koitin kovasti kysellä että mihin ollaan menossa. Torinoon kuulema


Olin aivan ?


Koiria oli ihan pirusti, minä että mistä näitä sikiää


Piti isin vieressä käpöttää kun jänskätti niin kovasti


Mun matrix-kamu Kuru oli kans äipän koira. Sillä oli semmonen Vink-vanks-lelu, joka kuulemma helpotti töhöttämiseen. Mun töhöttämiseen ei ainaskaan helpottanu se remmi, mikä oltiin pantu kaulan ympärille :D


Ja kun pannoista tuli puhetta, määki tahtosin tommosen nimikkopannan. Mutta siis Halo-nimellä. Oispa siisti



Onneks siellä oli muitakin nahka-apinoita joilla paleli <3


Mun äiti oli ihan taitavana. Ei kompastellu mun päälle ja nuin


Musta oli ehkä hankalinta toi remmi kaulassa. Olin aika varma että äiti koitti hirttää mua. Iskä sano että oisin voinu juossa ite ihan reippaasti, niin ei ois tarvinu näyttää kidutetulta :D



Raisa ja Aksikin oli tullu turisteiksi


Ihmettelin, että miks toi ukko mölläs mua. Mun piti seissä kärsivällisesti ja kuunnella mitä se sannoo :D

"Kovin kevytrakenteinen. Mittasuhteiltaan oikea. Kaunislinjainen pitkänomainen pää. Kookkaat korvat. Kapea runko, kevyt raajaluusto, hyvät kulmaukset. Makaava karvapeite. Kovim vaalea kirsu. Kevyt liike. Ystävällinen luonne" = H

Kyssyin äitiltä että kenestä se puhhuu, minusta muka :). Tuomari oli todennu lopuksi, että kirsun pitäis tummua. Eeeh, äiti kuulu vaan huikkaavan ettei taida tummua



jostain syystä mua väsytti ihan Hirvittävästi kun mentii kotia. Tai no, ei me ihan kotia menty. Mentii Tyrnävälle Ellaa moikkaamaan.


Kaikki kuvat näyttelystä


*********