Siellä se ipana naama hyvää vauhtia paksuksi turpoomassa istuu. Ei muuta ko kännystä kaivaa ell numppaa joka ohjaa Ranuan ell numeroon ja ku siihen soittaa niin se ohjaa soittamaan Rovaniemen numeroon. Meikän työminää ei kyllä näkyny mailla eikä halmeilla ja osin siitä syystä kun kukaan ei mulle alkuun vastannu. Kimmo kääns mulle auton (etten kolhi kaikkia parkissa olevia vesirossivetureita), pakkas koirat autoon ja sano että anna mennä. Onneks heti kilsa ajettuani se ell soitti takas ja sovittiin treffit. Mulla oli tosiaan se parikyt kilsaa pikku hiekkatietä jota kaahasin ja samalla puhuin puhelimeen. Melkein pääsin asfalttitielle ko joku hiacekuski jäi jähimään kolmeksi kilsaksi eteen. Väistämispaikkoja ois ollu, mutta herra ei suostunu väistään. Tässä vaiheessa alko oikeesti olemaan kunnon hoppu ku Smii niiskutti siihen malliin että kohta ei ilma enää kulje ainaskaa nenän kautta. Töötti pohjassa ja hätävilkut päällä sain vasta reaktiota aikaan ja äijä väisti. Myös asfalttipätkä meni melko vauhikkaasti.
Siirin turpoominen vaimeni onneks ja päästiin lääkäriin. Kortisonia kankkuun ja kyytabletti mukaan jos ei ala turpoominen rauhottumaan. Nyt henki kulkee nenun kautta ja ipana makaa kaikkesa antaneena sängyllä. Oppiko mitään, no ei varmasti
Voin kertoo että ku omasta on kyse niin oli melko kaukana mun ammatillinen jäähattuisuus
. Mm automatkasta ei oo muuta mielikuvaa ko se että soitin Saaralle. Tässäpä pari kuvatusta jo vähä lievenneestä naamarista. Varmaan pistokohta on vasemmalla puolen ku kattoo ton silmänki turvotusta
Voi smii!!! Riillä oli kanssa naama turvoksissa männä vkolla, mutta epäilen jonkun ötön tikanneet emäntää. Suukkorapsuja smiigulla ja halpalle. Kohta nähäään!
VastaaPoista